14.07.2010 9. kilpailupäivä
Kylmärintama pyyhkäisi yöllä yli ja toi mukanaan parempaa ilmaa. Hyvää kumuluskeliä, ei kuuroriskiä. Tehtävä silti vain 305 km, ei täällä taideta sen pidempiä antaa. Suunta oli uusi, ensin luoteeseen kukkula-alueille, sieltä alas etelään ja Prievidzaa viistäen Rysänperän taakse Tatrojen väliseen laaksoon ja takaisin.
Keli oli heti alusta parasta mitä on tähän mennessä ollut, kovia tasaisia nostoja, pilviraja 2300 m ja sopivan kokoisia pilviä koko tehtäväalueella.Ensimmäinen liito oli kuitenkin aika pitkä, 40 km, kun hyvää nostoa ei tahtonut löytyä. Harmillista hapuilua pilvien alla, tuntui että tässä jossain on hyvä muttei vaan löytynyt. Sama seuravassa pilvessä kunnes piti ottaa jo vähän sivuun reitistä, sieltä löytyi vihdoin 2,1 ms.
Sakke lähti 3 minuuttia perään ja otti kiinni jo ennen 1. kp:tä, sen verran ne hapuilut maksoivat. Siitä jatkettiin yhtämatkaa, muitakin alkoi tulla samoihin. Seuraavan legin alussa löytyi päivän paras, tasainen 4,0 ms jossa noustiin 800 m. Sen turvin saatiin edellä lähtenyt saksalaisjoukkio kiinni. Siinä oli kaksi Libelleä jotka jatkossa aiheuttivat masennusta ja mielipahaa.
Niistä kun ei päässyt eroon millään, liidossa jäivät niinkuin pitääkin mutta nostossa ottivat aina kiinni. Olivat sen verran kätevämpiä, ei voinut mitään. Siinä sitten mentiin joukolla sulassa sovussa, aina joku löysi hyvän noston. Martinin laakson ylityksessä joukko lähti aivan kummalliseen suuntaan.
Sakke meni mukaan mutta itse valitsin suoremman reitin. Martinin laakson ja Velka-Fatran ylityksen jälkeen näin koko letkan menevän matalemmalla n. 5 km etuoikealla. Ajattelin että olin valinnut paremman reitin mutta kun kokoonnuttiin seuraavassa nostossa olivat Libellet taas samoissa.
Ennen viimeistä kp:tää Sakke teki oman ratkaisun ja lähti hakemaan nostoa Ala-Tatran rinteiltä. Aluksi näytti että nyt meni pieleen mutta hyvin Sakke sieltä kaivautui taas mukaan letkaan. Loppuliukukorkeuksien haku oli hieman takkuista, Sakke meni taas eri reittiä ja löysi paremman noston jonka turvin voitti kolmisen minuuttia. Itse lähdin muiden alta liukuun muutama satametriä miinuksilla. Velka-Fatran ylitys meni hyvin, ajelin kaikkien korkeimpien huippujen kautta ja niistä löytyi hyvin kantavaa. Vuoriston toisella puolella oli jo reilut plussat.
Sakella meni hienosti, sijoitus 5. ja päivän paras nopeus 106 km/h, itselläni 103 km/h ja sijoitus tavanomainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti