perjantaina, heinäkuuta 9
Perjantai
Perjantaina on ainostaan briefing klo 10:00. Päivän kilpailut on peruttu eilisen onnettomuuden vuoksi.
ZO kertomus 3. kilpailupäivästä
07.07.2010 3. kilpailupäivä
Aamun sää näytti melko toivottomalta, kova tuuli ja paksuja ala- ja yläpilviä, "stupid clouds" säämiehen mukaan.
Ennuste näytti kuitenkin kirkastuvaa myöhemmin iltapäivällä, siis gridiin odottelemaan 2 tunnin AAT:tä, Martinin suuntaan ensin ja sieltä etelään, lyhin mahdollinen matka oli 100 km. Vakiolla lähes samanlainen.
Ilmaan päästiin vasta kahden maissa. PW -luokka jätettiin suosiolla maahan, eivät varmaan harmitelleet, keli oli huonon näköistä mutta paranemaan päin. Sää reitillä oli lähtölinjan avautumisen jälkeen mahdoton, pohjoisesta kuitenkin kirkastui, toivottavasti ehtisi ennenkuin olisi liian myöhäistä.
Vihdoin puolineljän maissa alkoi näyttää paremmalta, Sakke otti lähdön mutta se meni niin pieleen että hän tuli takaisin. Itse lähdin 15:37. Sakella uusi lähtö vähän myöhemmin. Liito hyvän jonon alla suoraan pohjoisen, meni aikalailla vinoon mutta muutakaan reittiä ei ollut. Jonon päästä käännös reitille Mala Fatran vuorijonon kylkeen. En ollut täysin ymmärtänyt tilannetta, vaan laskin rinteen alatuulen puolella olevan hyvän pilven alle jossa kaarteli koneita. Pilvi ei nostanut kunnolla, ajauduin hieman alemmas ja siitä alkoi hirvittävä vatkuli, välillä mentiin ylös 5 ms ja seuraavalla sekunnilla samanverran alas. Tälläisessä vuoristoradassa pääsin taas rinteen oikealle puolelle. Edessä pomppi koneita kuin jojoja.
Vakioluokan koneita alkoi viuhtoa ohi, mukaan vaan, edessäpäin rinne muuttui tasaisemmaksi ja niin ilmakin. Ajoin vakioluokan mukana Mala Fatran päähän josta käännös takaisin. Rinne toimi hienosti, ajelin 1200 m:ssä ihan rinteen huipun tasalla. Prievidzaa lähestyttäessä rinne kääntyi ja muuttui rikkonaiseksi.
Pujahdus laakson puolelle, kovan laskevan kautta tietysti, ja termiikn metsästykseen. 800 m:ssä löysin 1,4:n johon päätin tyytyä tässä vaiheessa.
Sakke tuli alle hetken päästä ja houkutteli pahoille teille, no löytyihän edestä samanlaista vaikkei sekään Sakelle kelvannut. Hän jatkoi Prievidzan eteläpuolista rinnettä eteenpäin ja reitille. Itse otin pilvirajaan ennen reitillä jatkamista.
Molemmat lipsautimme rinteen taakse jossa oli ihan hyvännäköistä keliä. Sakke löysi kolmosen, itse myöhästyin siitä ja jouduin rimpuilemaan hetken huonommassa. Oli aika kääntyä kotiin mutta loppuliukukorkeuksien kelaaminen oli takkuista, vihdoin löysin 3 metrisen jossa pääsin 1600 m:iin.
Edessä hyvännäköinen jononpätkä, en odottanut vaikeuksia ennenkuin laskimet alkoivat esittää kohtuuttomia vaatimuksia. Vastatuuli oli melkoinen, ajoin 120 km/h, maanopeus 77 km/h. Hm, kone tuntui liikkuvan vain alaspäin. Jonokin edessä hajosi. Sakke raportoi jo hankaluuksista n. 20 km ennen maalia, oli matalalla rinteessä huonossa nostossa mutta pääsi pienen takkuilun jälkeen hyvin kotiin.
Edessä hikinen liuku, olisi jälleen päästävä rinteen yli Prievidzan puolelle ennenkuin voisi huokaista helpotuksesta. Pelastus tuli heikon kantavan muodossa. Sitä riitti kummallisesti pitkän matkaa. Näytti jo paremmalta mutta vielä olisi selvittävä rinteen takalaskevasta. 800 m:ssä lähestyin rinteen reunaa ja yritin arvioida mistä kohtaa pääsisi yli. Laskeva oli voimakkaampi ja pidempi kuin olin odottanut, 4 - 5 ms. Lähestyin huolestuttavalla vauhdilla puurajaa, koneen varjokin oli jo aika iso, vihdoin 400 m:ssä pujahdin hammastapurren rinteen nostavalle puolelle, huuh mikä helotus, olipa taas polvet setsuurilla. Matkaa maaliin 20 km mutta rinne toimi hienosti eikä vaikeuksia enää ollut.
Saken kanssa odotimme innolla tuloksia, tuntui että hyvin meni kuitenkin. Pettymys oli melkoinen, PF 15. ja ZO 28. Saken sijoitus ja lento oli hyvä mutta
hänkin oli odottanut paljon parempaa. No, piste-erot olivat pieniä sekä paivä -että yhteistuloksissa. Pahin virhe oli laskea rinteen taakse, olisi pitänyt jatkaa matalaakin rinnettä pitkin käännealueelle ja samaa reittiä takaisin. Hyvät pilvet rinteen takan houkuttivat liikaa varsinkin kun taivas rinteen suunnassa oli tyhjä.
Juha ja Aku joutuivat laskemaan peltoon mutta niin teki suuri osa vakioluokkaa, meiltä meni maastoon kymmenisen konetta, muutama nimimieskin, mm Barnes.
Aamun sää näytti melko toivottomalta, kova tuuli ja paksuja ala- ja yläpilviä, "stupid clouds" säämiehen mukaan.
Ennuste näytti kuitenkin kirkastuvaa myöhemmin iltapäivällä, siis gridiin odottelemaan 2 tunnin AAT:tä, Martinin suuntaan ensin ja sieltä etelään, lyhin mahdollinen matka oli 100 km. Vakiolla lähes samanlainen.
Ilmaan päästiin vasta kahden maissa. PW -luokka jätettiin suosiolla maahan, eivät varmaan harmitelleet, keli oli huonon näköistä mutta paranemaan päin. Sää reitillä oli lähtölinjan avautumisen jälkeen mahdoton, pohjoisesta kuitenkin kirkastui, toivottavasti ehtisi ennenkuin olisi liian myöhäistä.
Vihdoin puolineljän maissa alkoi näyttää paremmalta, Sakke otti lähdön mutta se meni niin pieleen että hän tuli takaisin. Itse lähdin 15:37. Sakella uusi lähtö vähän myöhemmin. Liito hyvän jonon alla suoraan pohjoisen, meni aikalailla vinoon mutta muutakaan reittiä ei ollut. Jonon päästä käännös reitille Mala Fatran vuorijonon kylkeen. En ollut täysin ymmärtänyt tilannetta, vaan laskin rinteen alatuulen puolella olevan hyvän pilven alle jossa kaarteli koneita. Pilvi ei nostanut kunnolla, ajauduin hieman alemmas ja siitä alkoi hirvittävä vatkuli, välillä mentiin ylös 5 ms ja seuraavalla sekunnilla samanverran alas. Tälläisessä vuoristoradassa pääsin taas rinteen oikealle puolelle. Edessä pomppi koneita kuin jojoja.
Vakioluokan koneita alkoi viuhtoa ohi, mukaan vaan, edessäpäin rinne muuttui tasaisemmaksi ja niin ilmakin. Ajoin vakioluokan mukana Mala Fatran päähän josta käännös takaisin. Rinne toimi hienosti, ajelin 1200 m:ssä ihan rinteen huipun tasalla. Prievidzaa lähestyttäessä rinne kääntyi ja muuttui rikkonaiseksi.
Pujahdus laakson puolelle, kovan laskevan kautta tietysti, ja termiikn metsästykseen. 800 m:ssä löysin 1,4:n johon päätin tyytyä tässä vaiheessa.
Sakke tuli alle hetken päästä ja houkutteli pahoille teille, no löytyihän edestä samanlaista vaikkei sekään Sakelle kelvannut. Hän jatkoi Prievidzan eteläpuolista rinnettä eteenpäin ja reitille. Itse otin pilvirajaan ennen reitillä jatkamista.
Molemmat lipsautimme rinteen taakse jossa oli ihan hyvännäköistä keliä. Sakke löysi kolmosen, itse myöhästyin siitä ja jouduin rimpuilemaan hetken huonommassa. Oli aika kääntyä kotiin mutta loppuliukukorkeuksien kelaaminen oli takkuista, vihdoin löysin 3 metrisen jossa pääsin 1600 m:iin.
Edessä hyvännäköinen jononpätkä, en odottanut vaikeuksia ennenkuin laskimet alkoivat esittää kohtuuttomia vaatimuksia. Vastatuuli oli melkoinen, ajoin 120 km/h, maanopeus 77 km/h. Hm, kone tuntui liikkuvan vain alaspäin. Jonokin edessä hajosi. Sakke raportoi jo hankaluuksista n. 20 km ennen maalia, oli matalalla rinteessä huonossa nostossa mutta pääsi pienen takkuilun jälkeen hyvin kotiin.
Edessä hikinen liuku, olisi jälleen päästävä rinteen yli Prievidzan puolelle ennenkuin voisi huokaista helpotuksesta. Pelastus tuli heikon kantavan muodossa. Sitä riitti kummallisesti pitkän matkaa. Näytti jo paremmalta mutta vielä olisi selvittävä rinteen takalaskevasta. 800 m:ssä lähestyin rinteen reunaa ja yritin arvioida mistä kohtaa pääsisi yli. Laskeva oli voimakkaampi ja pidempi kuin olin odottanut, 4 - 5 ms. Lähestyin huolestuttavalla vauhdilla puurajaa, koneen varjokin oli jo aika iso, vihdoin 400 m:ssä pujahdin hammastapurren rinteen nostavalle puolelle, huuh mikä helotus, olipa taas polvet setsuurilla. Matkaa maaliin 20 km mutta rinne toimi hienosti eikä vaikeuksia enää ollut.
Saken kanssa odotimme innolla tuloksia, tuntui että hyvin meni kuitenkin. Pettymys oli melkoinen, PF 15. ja ZO 28. Saken sijoitus ja lento oli hyvä mutta
hänkin oli odottanut paljon parempaa. No, piste-erot olivat pieniä sekä paivä -että yhteistuloksissa. Pahin virhe oli laskea rinteen taakse, olisi pitänyt jatkaa matalaakin rinnettä pitkin käännealueelle ja samaa reittiä takaisin. Hyvät pilvet rinteen takan houkuttivat liikaa varsinkin kun taivas rinteen suunnassa oli tyhjä.
Juha ja Aku joutuivat laskemaan peltoon mutta niin teki suuri osa vakioluokkaa, meiltä meni maastoon kymmenisen konetta, muutama nimimieskin, mm Barnes.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)