15.07.2010 10. kilpailupäivä
Vaihteeksi tiedossa kuuroutuvaa keliä. Tehtävänä 310 km siksakki. Pilvet alkoivat lauttautua kentän lähellä jo ennen startteja. Reitille lähdettiin ajoissa, Sakke lähti 2 minuuttia edellä.
Ensimmäinen liito luoteeseen isojen mustien pilvimassojen alla jotka kantelivat hyvin. Parinkymmenen km liidon jälkeen aukeni edessä täysin toisenlainen maisema. Aurinkoista ja pieniä hattaroita harvahkossa, aika yllättävä kelin vaihdos. 1 kp meni ongelmitta, 2. legi meni Rysänperän taakse Tatrojen väliin.
Reitiltä löytyi mahtinosto, 3.2 ms, jossa nousin yli 900 m. Sen turvin sain Saken kiinni Mala-Fatran rinteiltä Martinin kaupungin tasalta. Sakella eivät askeleet osuneet kohdalleen ja hän joutui jatkamaan matkaa kohtalaisen matalissa. Itse pääsin korkeammalta kiinni hyvään nostoon ja pystyin liukumaan Martinin laakson yli helposti Rysänperalle.
Tatrojen välinen laakso oli yläpilven varjostama. Kp:lle joutui liitämään lähes piimässä parikymmentä km. Muutama pilvi vielä oli mutta nekin hajoamassa. Sakke myöhästyi hieman viimeisistä kuolevista nostoista niin
että joutui laskemaan Rysänperän kentälle niin kuin 4 muutakin. Liito takaisin Rysänperälle vei n. 800 m agl. Siitä alkoi melkoinen taistelu heikoissa nostoissa kaikenlaisten pikku kukkuloitten välissä, alla, takana ja edessä. Kulutin siellä aikaa yli puolituntia maisemia ja erittäin vinoja peltoja ihaillen ennekuin keli parani ja pääsin ylös. Siinäpä meni ne keskinopeudet tällä kertaa.
Keli paranikin sitten oikein kunnolla ja taas alkoi löytyä hyviä nostoja. 3 kp:lle, alkoi kerääntyä paljonkin koneita, muilla oli ollut näköjään samanlaisia vaikeuksia Rysänperällä. Matka jatkui viimeiselle kp:lle 40 km Prievidzasta etelään. Nyt oli taas seuraa, n.10 koneen voimin jatkettiin Velka-Fatraa etelään, nyt ei onneksi ollut mukana yhtään Libelleä masentamassa. Pääsin ihmeekseni pikkuhiljaa irti kaikista seuralaista. Kun tehtiin pitkiä liitoja kantavissa ja kelattiin harvoin niin kuminauhaefekti ei toiminut enää kunnolla.
Keli jatkui hyvänä kunnes eteen tuli aukko, 45 km joutui taas liitämään piimässä. Laskimet näyttivät kuitenkin että saattaisi jo päästä yhdellä liidolla kotiin. Viimeisen kp:n jälkeen oli korkeutta 1000 m ja matkaa 42 km.
Vieläkin näytti että siitä saattaisi päästä pienessä myötätuulessa mutta edessä oli harjanne josta oli ikäviä kokemuksia. Nyt ei onneksi tuullut vastaan joten ei siinä pitäisi olla laskevaa. Pitkin matkaa löytyikin kantavaa ja jopa pieniä nostoja joissa otin 100 m lisää korkeutta, siitä pääsikin jo mukavasti maaliin. Keskinopudella 86 km/h ei juhlittu mutta nyt oli ihan mukava päästä läpi.
Kymmenisen konetta oli mennyt peltoon, muutama vielä ihan loppuvaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti